Jokainen osaa suurin piirtein sanoa, minkä arvoinen hänen asuntonsa tai autonsa on. Mutta yllättävän harva yrittäjä tuntee oman yrityksensä markkina-arvon, vaikka se saattaa monesti olla yrittäjän arvokkain omaisuuserä. Miksi näin? Suurin syy on se, että ei ole saatavissa vertailutietoa muiden yritysten hinnoista. Ja jos olisikin, niin ei se kaverin firman myyntihinta yleensä kerro yhtään mitään oman yrityksen arvosta. Siksi tarvitaan arvonmäärityslaskelmia, kun yrityskauppaa lähdetään hieromaan.

Kun yrittäjältä kysyy, miksi hänen firmastaan kannattaisi maksaa suuri summa rahaa, on perusteluina usein melko abstrakteja asioita kuten yrityksen hyvä maine, osaava henkilöstö, tunnettu nimi jne. Usein myyjänä oleva yrittäjä lähtee laskemaan hintaa myös kaikille vuosikymmenien aikana tekemilleen ylityötunneille. Kun ryhdytään hinnoitelemaan vuodatettua verta, hikeä ja kyyneleitä, astuvat tunteet vahvasti kuvaan mukaan, eikä asiassa päästä juuri eteenpäin.

Kuva: 401(K) 2012, https://401kcalculator.org

Historia kuuluu myyjälle, tulevaisuus ostajalle

Mutta entä jos asiaa ajattelee yrityskaupan toisen osapuolen eli ostajan kannalta? Eihän kukaan osta huvikseen käytettyjä tuotantokoneita ja ota huolehtiakseen yrityksen henkilökunnasta, jollei tälle ole näköpiirissä taloudellista motiivia. Yrityskaupassa onkin kyse nimenomaan yrityksen tulevien tuottojen myymisestä. Ostajan kannalta siis sijoituksesta. Yrityksen hyvän maineen ja yrittäjän vuosikymmenten työn pitäisi siis uskottavasti näkyä ostajalle todennäköisyytenä siitä, että tulevinakin vuosina yritystoiminnalla on tehtävissä tulosta.

Tuottoarvolla tarkoitetaan juuri näiden tulevien tuottojen hinnoittelua. Arvioidaan tulevaisuuden todennäköiset tuotot ja riski sille, että tuotot eivät toteudukaan. Jos tämä laitetaan kaavan muotoon, saadaan: P = E / i, jossa P on yrityksen hinta, E on nettotulos ja i on tuottovaatimus. Jos siis arvioidaan yrityksen tekevän 40 000 €:n tulosta ja tavoitellaan 20 %:n tuottoa, saadaan tuottoarvoksi 200 000 €. Mitä suurempi riski, sitä suurempi tuottovaatimus ja sitä pienempi tulee yrityksen arvoksi.

Substanssiarvo on kauppahinnan minimitaso

Substanssiarvolla puolestaan tarkoitetaan yksinkertaisesti yrityksen varojen ja velkojen erotusta. Ja nimenomaan käypiin arvoihin arvostettuina, sillä kirjanpitoarvo ei useinkaan vastaa omaisuuden käypää arvoa. Olipa tuottoarvo mikä tahansa, niin substanssiarvoa pienemmällä summalla yritystä ei kannata myydä. Substanssiarvon verranhan yrittäjälle jää käteen siinäkin tapauksessa, että yhtiö vain päätetään lopettaa.

Yrityksen kokonaisarvo ei muodostu tuottoarvon ja substanssiarvon yhteenlaskusta. Ilman tuotantolaitteita tai vaikka vaihto-omaisuutta ei pystytä toimintaa harjoittamaan. Tuottoarvoon on siis jo laskettu mukaan ne varat, jotka tarvitaan tuloksen aikaansaamiseen. Yrityksellä voi kuitenkin olla sellaista ylimääräistä varallisuutta, joka ei ole välttämätöntä liiketoiminnan pyörittämiseen: arvopapereita, kiinteistöjä, ylimäärin rahaa pankkitilillä jne. Jos laskettaisiin vain pelkkä tuottoarvo, olisi äveriäs velaton yritys samanarvoinen kuin hyvin velkainen firma, jos ne vain tekevät samanlaista tulosta. Tuottoarvoon tulee siis lisätä mahdollinen ylimääräinen varallisuus, jotta päästään kokonaishintaan.

Miten kasvattaa yrityksen arvoa?

Jos mietitään tuottoarvon kaavaa, niin yrityksen arvoa voi kasvattaa kahdella tavalla: tekemällä parempaa tulosta tai pienentämällä ostajan tuottovaatimusta eli vähentämällä ostajalle kaupasta aiheutuvaa riskiä. Tuloksen tekeminen on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Yleinen virhe on kuitenkin se, että viimeisinä työvuosinaan yrittäjä väsyy, eikä jaksa enää panostaa yritykseensä. Sitten kun myynnin hetki on käsillä, käyrät sojottavat alaviistoon, eikä kaupan kohde ei olekaan enää niin houkutteleva ostajan silmissä.

Toinen keino eli riskin pienentäminen voi tarkoittaa monia asioita. Pienissä yrityksissä tärkeintä olisi usein vähentää yrityksen riippuvatta yrittäjästä itsestään. Asiakassopimukset, työsopimukset, työohjeet ja muut dokumentit kannattaa hoitaa ajoissa kuntoon. Hiljaista tietoa, joka on vain yrittäjän päässä, pitäisi saada sieltä siirrettyä dokumenteiksi tai muun henkilöstön tietoon. Myös taloushallinto on syytä olla kunnossa, sillä vähänkin isomman yrityksen ollessa ostajana, sen luotettavuutta arvioidaan usein hyvinkin tarkasti.

Yrityksen arvonmääritystapoja on monenlaisia, eikä mikään anna yksiselitteisen oikeaa vastausta. Laskelmilla voidaan lähinnä saada kauppahinnassa pilkku oikeaan kohtaan. Loppu on sitten neuvottelukysymys. Paljon riippuu toki osapuolten neuvotteluasemasta. Jos myyt menestyvää yritystäsi laajentumishaluiselle kilpailijalle saat todennäköisesti paljon paremman hinnan kuin jos vaikkapa vakavan sairastumisen takia joudut luopumaan yrityksestäsi pakkoraossa ja kiireellä.

FacebooktwitterFacebooktwitter